keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Sunshine award

"Ja te, rakkaat lukijat, ansaitsette kaikki tämän tunnustuksen! Mitäpä sitä turhaan erittelemään", sanoi Mira blogissaan - no, tehdäänpä sitten, kiitos vain!




Liitä postaukseen award-kuva ja linkitä se henkilö joka antoi sinulle palkinnon.
Vastaa sitten kymmeneen kysymykseen.
Anna palkinto kymmenelle tai useammalle bloggaajalle.

Lempiväri: Turkoosi, musta, aniliininpunanen/pinkki, miten nyt sitten ikinä pitääkin sanoa.
Lempieläin: Kissa!
Lempinumero: Ei sitten mitään hajua, vaikka 3.
Paras alkoholiton juoma: ...vastustan suurta halua kirjoittaa vähän pieleen ja sanon ihan selkeästi että Pepsi max. Hehe.
Facebook tai Twitter: Facebook, minä mistään Twittereistä välitä :D
Intohimoni: Musiikki näin kuuntelijan/fanin vinkkelistä, vaatteet (vaikkei aina päälle päin näkyisi)... En mä tiiä, kaikki hauska n0life-toiminta.
Lahjojen saaminen tai antaminen: Molemmat! Lahjojen hankkiminen/tekeminen voi toisinaan olla vähän hankalaa, jos välittää yhtään siitä että siinä lahjassa pitäisi olla myös (varoitan, kornia lässynläätä:) ns. sielu. Siis että haluaa antaa juuri sen lahjan juuri sille henkilölle, eikä siihen tyyliin että no meenpäs kaupungille katseleen jos löytyis joku ok-hintanen ja ihan kiva krääsä. Jos en keksi jollekin kaverille vaikka parempaa joululahjaa kuin Seppälän pörrösukat ja joku random meikkipussi siitä samaan syssyyn, niin parempi olla oikeesti ostamatta mitään.
Eli siis lyhyesti: lahjojen antaminen on ihan parasta jos siinä mennään nimenomaan se lahja "edellä", ja yhtä lailla (ja joissain tapauksissa vielä enemmänkin :D) myös saaminen, jos kyseessä on jotain mistä oikeesti tykkää tosi paljon.
Lempikuvio: Monissa pitsijutuissa on kivaa kuviota, ja sitten tietysi se hieno kuvio, jolle en tiiä minkäänlaista järkevää nimeä :'D Enkä edes yritä selittää, sori vain.
Viikon paras päivä: Perjantai on kyllä aika jees, TV-ohjelmien puolesta taas maanantai.
Lempikukka: Eipä mitään tiettyä, kai.

Tehköön kuka haluaa :D

torstai 19. huhtikuuta 2012

Terveisiä keväisestä Keski-Euroopasta

Meninpä viime viikolla käymään Saksassa!
Tällä kertaa kyseessä oli vain neljän päivän reissu, mutta joka tapauksessa tutun vaihtariperheen luokse tehty sellainen. Eipä tuota oltu kauaa suunniteltu: lauantaina tuli kutsu, parin tunnin päästä siitä oltiin varattu lentoliput ja keskiviikkona lähtö :D Aika puskista tuli koko juttu, mutta olin enemmän kuin ilonen pääsemään hetkeksi pois täältä lumen keskeltä.

Keskiviikkona vähän ennen lähtöä otettu, hieno kuva meidän takapihasta...
...ja tässä torstaina otettu kuva heidän takapihastaan. Suomi on edelleenkin kaikesta huolimatta paras paikka maailmassa, mutta vois se kevät tulla jo vähän aiemmin :'D

Tuntuu että tällä kertaa osasin olla tuolla jo paljon rennommin, luultavasti etenkin nyt siksi ettei kyseessä ollut ensimmäinen kerta, en odottanut koko hommalta mitenkään liikaa eikä nyt tarvinnut tylsistyä siellä koulussakaan.
Millekään kovin pitkälle sepustukselle tuskin on tarvetta, mutta tässäpä muutama random kuva:








Frankfurt. Maalaishiiri kaupungissa...
Mainz ja tätejä.



Kunnolla vanhat kirkot <3


Onneks ei väsyttänyt ja onneks hiustenhoitoaine ei ollut loppu.

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

If you're willing to be thrilled this is a hell of a ride

Hostattuani pidennetyn viikonloppuloman Ninalle Suomen parhaassa, huhtikuisessa talvilomakohteessa eli meillä Ylöjärvellä, voisi sitä kertoilla tuolle ajalle sijoittuneesta keikastakin. Vuorokausirytmin terrorisoinnin, väsyneen leffankatselun ja otusten kanssa perseilyn ohella olimme siis näkemässä ja kuulemassa Emilie Autumnia Tampereen Klubilla perjantaina 6.4.!


Koska K-18-keikka ja huono sää, olin aiemmin miettinyt että eipä sitä nyt kannata jonottamaan mennä ainakaan ennen puolta päivää - aikaisintaan tyyliin yhden maissa. Koska joukossa tyhmyys tiivistyy ja tällaiseen joukkoon riittää näköjään vain kaksikin ihmistä, löysimme itsemme Klubin ovilta kuitenkin jo yhdentoista maissa. Ja älkää multa kysykö että mikä järki, en tiedä nimittäin itsekään.
Meitä ennen paikalla oli kaksi tyttöä, mutta koska he olivat aluksi väärillä ovilla, saatiin Ninan kanssa jäädä jonon ensimmäisiksi neuvottuamme heidät oikeaan paikkaan - ihan kun sillä tuossa nyt olisi tosin jotain väliäkään ollut, onko jonossa ekana, tokana, kolmantena vai neljäntenä :D

"Those girls, grazy girls - they're hot, they're nuts, they're suicidal..." - erään biisin sanat alkoivat tuntua turhankin omilta. Ihme, että oikeasti hymyilytti. 
Sallan ja Riikan lisäksi paikalle alkoi tulla lisää väkeä ehkä kahden maissa, että joo... Sää kuitenkin vaihtui kauheata kyytiä päin puskevasta lumisateesta lopulta jopa aurinkoiseksi, paikalle ilmaantui pikku hiljaa iso kasa tuttuja, saatiin niitä uusia ja tavattiin vieläpä Crumpetit! Ei siis lopulta niin paha, kai.
Oli kyllä jotain niin kummallista nähdä tytöt jossain muualla kuin lavalla ja ns. normaalin näköisinä, mutta ihmisiä vissiin hekin - ja ihan älyttömän mukavia sellaisia. <3

Maggie oli ihanin <3
Tälle ryhmälle kun asut ovat varsin suuri osa esitystä, oli hauska itsekin monien muiden tavoin panostaa ulkoiseen olemukseen vähän enemmänkin. Vaikka jonotusaikaa oli ensin loputtomiin, meinasi vaatteidenvaihto-, hiustenlaitto- ja muu loppuehostautumisruljanssin suhteen tulla kuitenkin vähän kiire (pikku ohjeena: jos pitää kiinnittää tekoripset, mene tekemään se muualle kuin Tampereen rautatieaseman vessaan, koska maailman sumeimmat peilit. Miespuolinen henkilökunta näkyy myös olevan vähän turhankin uteliasta, kun pitää vessaankin asti seurata kysymään, että mitä te muuten teette). Mutta tässä tosiaan meikäläisen outfitti:


Ja äärimmäisen loogisesti vasta kotona yöllä otettu kuva kuontalosta, koska ei tietenkään aiemminkaan kyennyt.
Eipä tuo nyt siis ole mikään maailman ihmeellisin tai monimutkaisia tekele, mutta koska kyseessä olen minä, niin pakko nostaa risti seinälle jo siitäkin että saan tehtyä hiuksille ikinä edes yhtään mitään.
Ovet avattiin kahdeksalta, ja vaikka nyt olikin ensimmäisenä sisälle päässeenä kiva saada mennä ihan mihin kohtaan lavan edustaa kuin itse halusikin, eturiviin olisi päässyt tosiaan niin hemmetin paljon helpommallakin... Ensi kerralla menen paikalle oikeesti varmaan puolet myöhemmin. Ihan varmasti maltan.
Aikaa show'n alkamiseenhan oli reilut kaksi tuntia, mutta se meni kuitenkin yllättävän nopeasti ja rennosti. Paikanpitäjiä oli sen verran, että pystyi helposti pyörähtämään milloin krääsäkojulla, milloin vessassa ja milloin ostamassa juotavaa.
Kymmenen maissa odotus alkoi kuitenkin olla jo lähes ärsyttävää, sillä jalkoja särki kaiken seisoskelun jäljiltä ihan törkeesti ja olisin muutenkin jo viimein halunnut päästä näkemään sen, mitä tosiaan katsomaan tultiin. Noin 22:15 näin sitten kävikin.




Keikka alkoi 4 o'Clockilla, ja voi että, hienoa oli. Jo seuraavana biisinä kuultiin tulevan levyn ja kiertueen nimibiisi Fight Like A Girl, ja oli kyllä vähän omg kuulla se jo noin pian. Olin pitänyt settilistoja vähän turhankin tarkkaan selvillä ja tämä oli tosiaan yksi odotetuimpia, joten... no, sai kyllä fiilikset kattoon, noin lievästi ilmaistuna :D


Heti tuon perään kuultiin Time For Tea, ihan mahtava biisi myöskin. Keikka sai siis jo alussa ns. luulot pois enemmänkin kuin tehokkaasti, mutta toisaalta en voinut olla ajattelematta että höh, siinäkö nuo jo tuli. Eipä se elämys kuitenkaan vielä siihen loppunut, ja antaa Miran saaman biisilistan kertoa, mitä tuleman piti:


Edellämainittujen lisäksi kohokohtia itselleni olivat mm. Take The Pill ja Dominant (Veronican tanssi <3), puhumattakaan biisistä nimeltä Girls! Girls! Girls!! Ihan paras! Kappale on alkanut kuulostaa koko ajan paremmalta vaikkei aluksi ehkä ns. räjäyttänytkään pankkia, ja noiden esitys vaan on jotenkin niin loistava. Ei voinut kuin vähintäänkin hymyillä suupielet korvissa koko ajan.









Rat Gamen (hakekaa YouTubesta ja sivistäkää itsejänne) suhteen mulla oli hieman ristiriitaiset fiilikset: toisaalta olisin halunnut siihen, ja toisaalta taas en voinut välttää ajatusta "entä jos mun vanhemmat joskus näkee tän...". Lopulta päätin että fuck that ja nostin käteni, mutta Veronica valitsi lavalle kuitenkin Riikan siitä vähän matkan päästä. Onnittelut vain, oli varmasti ikimuistoinen hetki! :)

Setin parhaista biiseistä ja hetkistä vielä sen verran, että vaikka Gaslight olikin alkanut kuulostaa melkoisen hyvältä jo munkin korvaani, sen hienous livenä joka tapauksessa yllätti. Tytöt kaikki vaan eläytyivät siihen niin hyvin! Herkisti kyllä todella, ja sitä seuranneesta One Foot In Front Of The Otherista olin myös todella vaikuttunut. En mä ollut sitä minään parhaana uusista biiseistä pitänyt enkä kyllä välttämättä vieläkään, mutta erityisesti tuolloin se oli vaan jotenkin... rohkaiseva, en mä tiedä. Ei auta kuin mennä eteenpäin, vaikka tulisi mitä.
Kaikista (tai ainakin heti Girlsin jälkeen) paras tunnelma oli kuitenkin viimeisessä kappaleessa eli Thank God I'm Prettyssä. Yksi parhaita biisejä Opheliacilta, joka tosiaan on kaikkine ekstroineen yksi parhaita levyjä ikinä, ja... Niin. Yleisön yhteislaulut ja kaikki, se oli jotain täydellistä. Yhdessä vaiheessa oli ihan pakko tarrata vieruskavereita kädestä, kun piti koittaa vielä paremminkin saada jaettua se tunne, joka tuossa vaiheessa oli. Tuskin olisi keikalle tuon parempaa päätöstä saanut!


Show tuntui olevan ohi todella nopeasti, ja en voinut välttyä ajattelemasta hetken että tuossako se nyt jo oli. Esitys oli kokonaisuudessaan tosi hieno, mutta en tiedä, olin silti saattanut odottaa sitä vähän liiankin paljon (ja ainakin liian kauan ulkona samaisena päivänä). Hankala näistä "henkimaailman jutuista" on nyt yrittää tehdä jotain johtopäätöksiä, että miksei kaikesta aiemmasta hypestä huolimatta keikasta jäänyt mitään pitkälle seuraavaan päivään jatkuvaa euforiaa... Mutta joka tapauksessa tiettyjen hetkien takaisinkelailu kyllä muistuttaa, että hienoa kuitenkin oli. :)
Muutenkin ihan tosi virkistävää kokea vaihteeksi konsertti, jossa yleisöä viihdytetään muutenkin kuin soitinten takaa. Tytöt on hauskoja, ja tuli kyllä hajottua esim. siinä kohtaa, kun Maggie esitteli koko porukan esittelyiden välissä myös (järkevästi siinä melkein heti lavan edessä törröttävän) tolpan ("and THE POLE!"), ja kaikki sitten kumartelivat sille. xD
Muutenkin, hmm, tietyt osuudet esityksessä oli kyllä jotain, joista vaikkapa nuo hevimiehetkin voisivat vallan hyvin ottaa mallia... Ei kun anteeks, ei siis mitään.


Lyhyen sisällä hengailun ja krääsäkojulla käynnin (oli pakko saada ennen keikkaa ostamani, ison julisteen lisäksi vielä samalla kuvalla varustettu kiertuepaita!) jälkeen löydettiin itsemme tuttuun tapaan jäätymästä pihalta. Hyvän aikaa siinä sai jauhaa kaikenmoista hienoa juttua hampaat kalisten, kunnes Crumpetit lopulta tulivat moikkaamaan. Oli ne niin ihania taas, oikein huolehtivat, että onhan kaikki halukkaat nyt saaneet nimmarit yms. Maggietä pyysin signeeraamaan juliseeni, ja Veronican kanssa pääsin myös kuvaan:

<3
Kiitos seurasta kaikille joita tuli nähtyä! Toivottavasti ensi kerta koittaa jo vähän aiemmin kuin kolmen vuoden päästä. :)

sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

One lovely blog award

Heaven Queen heitti mua haasteella, kiitos vain! Kummallinen ajatus, että kukaan löytäisi meikäläisen päiväkirjamaisista höpötyksistä mitään ihanaa, mutta en valita :D

1. Kerro linkin kera blogissasi, kuka lahjoitti sinulle tämän tunnustuksen.
2. Kirjoita 7 random faktaa itsestäsi.
3. Lahjoita tämä tunnustus 15:lle blogille/bloggaajalle.


Kyllästykseen asti itsestään puhuminenhan on äärimmäisen kiehtova juttu, joten ei muuta kun faktoja tiskiin:

1. Lukio on ohi! Vielä nyt pitää toki selvittää yksi arvosteluasia erään nimeltämainitsemattoman opettajan kanssa (...), mutta aika lailla tää oli nyt sitten tässä. Kumman nopeesti noi kolme vuotta tuntuu menneen.
Valmistautuminen kokeisiin oli yhdellä sanalla kommentoiden huonoa, ihan oikeesti, jopa mun opiskelutottumuksiini nähden. Ja en nyt tosiaan tarkota mitään "siis voi ei, en ehkä saakaan täysiä pisteitä edes puolista noista kokeista kun en lukenutkaan ihan vuorokauden jokaisena tuntina viimeisen kuukauden aikana", vaan sitä, että kirjat lojuivat välillä ihan päivätolkulla koskemattomina, muutenkin kuin reissujen vuoksi. Edes Salkkareissa päin honkia esitetty "psykoosi" ei saanut mua lopulta tarttumaan Persoonallisuus ja mielenterveys -kirjaan, vaikka sen nolous kyllä hakkasi takaraivossa sanoen että "opettele nyt edes sinä mistä noissa häiriöissä oikeasti on kyse" :'D

2. En nyt tiedä miksi joku aikaansaamattomuus-teema näyttää jääneen päälle, mutta olkoon...
En yhtään tykkää puheluista, jotka pitää soittaa suunnilleen kellekään muille kun kavereille tai perheelle, ja mitä virallisempi asia, niin yleensä sen pahempi. Aiemmin päivällä just koin kunnon voittajafiiliksen jo pelkästään siitä, kun viimein sain hoidettua lääkärille soittopyynnön :D

3. Sen suuremmitta analyyseittäkin tuntuu, että saatan vaikuttaa ulospäin jotenkin vakavalta ja kuivalta tyypiltä. Okei, on toki parikin tyyppiä joiden seurassa / joihin verrattuna oonkin joo aika lailla vakavamielisempi eikä mua oo ikinä miksikään huulenheittäjäksi kyllä voinut sanoa, mutta... En mä nyt oikeesti mikään ihan tosikko ole.

4. Haluisin sukunimekseni äitin tyttönimen. Ei siksi, että tämä nykyinen niin kamala olisi, vaan ihan siksi että tykkään tuosta (meidän suvun nimissä jo muutenkin käytöstä pois jääneestä!!1) enemmän. Olisi silti aika outoa tehdä tuollainenkin muutos ilman mitään suurempaa syytä, joten tuskinpa ihan heti tulen nimeä vaihtamaan :D
Oon toki miettinyt, että jos joskus satun menemään naimisiin (he. He. He. He...) niin siinähän se kävisi kätevästi. Mahdolliselta siipaltahan en tosiaan mitä tahansa nimeä itselleni kelpuuttaisi, joten viimeistään siinä kohtaa voisikin vetää hihasta ässän eli tässä tapauksessa vanhan sukunimen (ainakin omaan) käyttöönsä. Tietysti vähän ikävä ajatus jättää koko homma sellaisen jutun varaan kuin naimisiinmeno, sillä eipä tuo nyt ihan mitään toiveiden kärkikastia ainakaan tällä hetkellä ole. Kassellaan.

5. Voisin tehdä vaikka oman postauksen asioista, jotka mua aiheessa "tulevan kesän festarit" oikein ärsyttää. Mainitaan nyt näistä kuitenkin edes yksi: ihmiselle, jolle syy mennä kyseisiin tapahtumiin on lähinnä ne esiintyjät, käy vähän ärsyttäväksi noiden monien isompien tapahtumien hinnat. Esimerkkinä vaikkapa Ruisrock, jonka yhden päivän lippu maksaa 70 euroa!
Okei, toki ne haluavat että porukka ostaisi aina kolmen päivän liput koska se kävisi suhteessa halvemmaksi (no shit, sherlock!), mutta saa kyllä olla aikamoinen festari, jos jokaiselle päivälle pystytään hankkimaan esiintyjiä, joiden keikoista itse maksaisin. Ihmiset ja festarikävijät on toki erilaisia ja se on jees, mutta ärsyttää, että kaikkien tunnutaan haluavan olla jotain hipsterihattu päässä viltillä istuskelevia tyyppejä, jotka tulevat festareille kolmeksi päiväksi nimenomaan istumaan niillä vilteillä. Saatetaan siinä välillä joku esiintyjäkin kuunnella jostain sadan metrin päästä, jee. Ja toinen vaihtoehto sitten tuntuu olevan juopot, jotka hädin tuskin välittävät esiintyjätarjonnasta ja hakeutuvat vaan sinne, missä "saa" moraalitta ja itsekunnioituksetta rellestää kolme päivää ja yötä putkeen.
Okei, kehotan itseäni palaamaan asiaan myöhemmin ennen kuin tämä kohta nyt kasvaa sen pitemmäksi...

6. Oon jo vuosien ajan halunnut käydä Japanissa, enkä oikein edes tiedä miksi. Sen suuremmin en ole meinaan aiheesta ylipäänsä niiin intoillut (jotain seiskaluokan lyhyttä muotivaihetta lukuunottamatta - pakko mainita, etten silloinkaan vetänyt sitä lähellekää överiksi kuten monet tekivät!).
Ennen sinne matkaamista olisi kuulemma hyvä ottaa maan kielestä ainakin alkeita haltuun, joten no, ehkä sitä saisi joskus jollekin pienelle kurssillekin mentyä. Taas näitä "vielä joskus" -suunnitelmia tämäkin, se "joskus" äärimmäisen määrittelemättömänä käsitteenä.

7. Koska en enää keksi edes mitään niin epäoleellista kuin nuo aiemmat faktat alias ihme vuodatukset, tyydyn vain sanomaan, että odotan tätä jo ehkä vähän liikaakin. Iih!


PS. Annan haasteen kaikille, jotka tämän lukivat - vastaanotto vapaaehtoinen.