Yksi varmimmista kevään merkeistä on epäilemättä se, kun pihoilla alkaa näkyä kilpikonnia.
Oli niin aurinkoista tuossa päivällä, että päästettiin Väinö aitaukseen mönkimään :3
Huhtikuulle kestäneen talven jälkeen kevät tuntuu tulleen hiton äkkiä, enkä kyllä varsinaisesti valita!
Auringolla tuntuu olevan melkeinpä aina suora vaikutus meikäläisen mielialaan, ja tänäänkin se sai houkuteltua mut jopa sellaiseen suoritukseen kuin lenkillä käynti. Tähän asti uskollisessa talvitakissaan kulkeneelle oli kyllä aika wtf huomata tarkenevansa ulkona pelkässä hupparissa, mutta hyvä asiahan se vaan.
Taidan muuten olla jo omaksumassa jonkinlaisen 24/7 -bloggaaja-asenteen, sillä lenkilläkin tuli ajateltua että harmi ettei kamera tullut mukaan, olisinhan voinut ottaa pari kuvaa aurinkoisesta Vuorentaustan valtakunnasta tänne lisättäväksi :'D Pelottavaa, etten sanoisi... Kohta alan varmaan oikeasti ottaa jotain hiton päivän asu -kuvia ja poseerata niissä katse maassa, jalkaterät sisäänpäin käännettyinä ja toinen käsi joko jotain kaulakorua tai hiussuortuvaa räpläten.
No, tuskin nyt ihan hetkeen, vaikka nyt tosin olenkin aikeissa esitellä Seppälästä ennen Oulun-reissua puoleen hintaan löytämäni mekon :D "Poseeraus" tosin näyttää ryhdin vuoksi enemmän entisen voimistelijan (jonka käsivarret näyttävät normaalia läskimmiltä O_o) kuin jonkun muotibloggaajan tekemältä.
Kuva kuin mallikaan ei välttämättä tee mekkoselle oikeutta, mutta kiva se oikeesti on :D Kelit kun tästä vielä vähän lämpenee niin pääsee tuotakin pitämään.
Tuntuu muuten olevan pitkä aika siitäkin kun viimeksi ennen tuota ostin mitään vaatteita... Torstainakin (eli ensimmäisenä varsinaisena pääsiäislomapäivänä! :>) kävin kaupungilla ostamassa lähinnä kaikkia tylsiä tarpeellisuuksia, tosin niiden lisäksi mukaan tarttui myös uudet tekoripset.
Kuvistakin ehkä huomaa, että oli mukava päästä testailemaan noita :'D
Räpyttimien lisäksi tuli shoppailtua mm. juomisia Antulla tuossa eilisiltana pidettyjä, ns. pääsiäisbileitä varten. Olin itsekin suunnitellut voivani mahdollisesti järkätä tässä loman aikana jotain vastaavaa meillä, mutta kun otin asian puheeksi sainkin kutsun tuonne :)
Mukavaahan siellä oli, kuinkas muuten, hyvää seuraa, juotavaa ja... no, syötävääkin riitti. Ja karaokea! :D
Vähän rauhallisempaa tunnelmaa Konstan ja Joelin revittelyjen jälkeen :'D
Oli myös mukava huomata, ettei mulle tullut oikeastaan minkäänlaisia allergiaoireita vaikka talossa olikin kissa, olisinko nyt muutaman kerran aivastanut vaan. Ehkä se allergisoinnin määrä sitten tosiaan on hyvinkin kissakohtaista... Äh, miksiköhän hitossa juuri Liisan Vilin täytyy sitten olla ehkä kaikista pahin mahdollinen tapaus meikäläiselle (sain oireita jo siitäkin, että Liisa vietti meillä muutaman päivän...)? :'D
Mutta kissoista... no, seuraavan kuvan perusteella ei ainakaan "hieman toisenlaisiin kissoihin" :'D Tämä riittänee kertomaan, miksen viitsi lisätä useampia illan aikana otettuja kuvia tänne:
PS. Onko Rebekka vaan tosi vaaleeihoinen vai otinko mä oikeesti noin paljon väriä pintaan siellä Oulussa? :'D
Naiskauneutta parhaimmillaan...
Olisin muuten ihan kiitollinen saamaan joitain muidenkin kameroihin tallentuneita otoksia itsellenikin asti (joskaan en välttämättä ihan kaikkia, mutta kumminkin : D) tässä joskus. Ja joku saa kanssa laittaa Facebookiin sen Konstan ja Joelin epäilyttävähkön kuvan xD
Mutt mutta, vielä sellaista tässä, että tuosta kevään tulosta kun oli aiemminkin puhetta... Blogini voisi oikeasti tarvita jo hieman ajakohtaisemman nimen. Ehdotuksiakin otetaan toki vastaan (ja ei, en kelpuuta "kevätpuutarhaa" :'DD)... Vaikka no, eiköhän se keksiminen ihan mun hommakseni jää :D Parastahan olisi tietysti keksiä joku, öö, vuodenaikaneutraali nimi ettei tarvitsisi olla sitäkin koko ajan muuttamassa, mutta katsellaan. Jonkun lempibändieni biisistä napattu lyriikanpätkä tuntuisi jotenkin turhan helpolta ja jollain tapaa tylsältä, mutta paljon mahdollista että sellaiseen tässä päädytään.
Ulkoasuakin olisi tarkoitus koittaa päivitellä vähemmän talviseksi, joten varoittelen jo etukäteen :D
//Edit: No niin, nyt on sitten ulkoasua muokkailtu. Tappelin tän kanssa yömyöhään, ja siltikin homma on vielä pahasti kesken... Tarkoitus ei ole jättää tätä lähellekään tällaiseksi, kyseessä nyt on pieni väliaikaisratkaisu, koska tuon suunnittelutyökalumikälien vekslaamiseen oikeesti menee hermot.
Odotettu Oulun reissuhan se koitti.
Torstai-iltana kamoja pakkaillessa oli kyllä ihan outo fiilis. Onhan tässä siis keikoilla ennenkin käyty, mutta matkaan on lähdetty ennen aina vasta ihan saman päivän aikana :D Mutta mikäpäs siinä, kiva kun ei tarvinnut edes yrittää mennä hyvissä ajoin nukkumaan ja niin edespäin. Lähteminenkään ei suunnitellusta ajakohdasta viivästynyt, joten ei kun Konstan mopoauton kyytiin vaan (hemmetti miten se muovilaatikko rämisi Keskustorin tiellä ajaessa...) siinä vähän yhdentoista jälkeen ja asemalle.
Juna tuli pian, ja täytyy sanoa että kaverin odottaminen viiden minuutin päästä lähtevän junan (jonne muut ihmiset olivat jo nousseet) vieressä osaa olla ahdistavaa :'D Mutta vaihtojen aikatauluihin nähden hyvissä ajoinhan se Nina sieltä sitten saapui, joten matka pääsi alkamaan oikein mallikkaasti.
Oli mukava huomata paikkojen olevan kerrankin näitä naama menosuuntaan -paikkoja, mutta koska kyseessä oli pikajuna, kyyti ei ollut mitään erityisen nautittavaa, ainakaan nukkumistarkoitukseen. Taisinhan mä yhdessä vaiheessa matkan alkupuolella olla nukahtamaisillani, mutta " PLING, PLING! Seuraavana Seinäjoki" -kuulutus sattui juuri tälle kriittiselle hetkelle. Eipä siitä nukkumisesta sitten tullut mitään koko loppumatkankaan aikana, vaikka yritys olikin kova.
Siinä viiden aikoihin alettiin molemmat jo vähän luopua toivosta kyseisen asian suhteen, ja lähdettiin sitten etsimään ravintolavaunua... Paino sanalla 'etsimään' :'D Löytyihän se siis lopulta, mutta hiton monen makuupaikkavaunun läpi matkattua sitä tajusi että joo, ehkä se sitten olikin juuri sillä toisella suunnalla meidän vaunusta. Paikalle päästyämme päätettiin syödä terveelliset aamiaiset, eli pitsaa kummallekin.
Kuvitelkaa muuten tilanne, jota ennen ette oo nukkuneet kaverin kanssa pitkään aikaan, kello on jotain puoli kuusi aamulla ja syötte siinä pitsaa täyden hiljaisuuden vallitessa, kumpikin hirveässä koomassa. Sitten yhtäkkiä toinen onnistuu kaatamaan puolitäyden kahvimukinsa sisällön pitkin pöytää ja muunmuassa lattialle. Ei siinä voi muuta kun vaan hajota ihan täysin :'D Kumpikaan ei pystynyt pitkään aikaan sanomaan mitään, ja mäkin vaan yritin parhaani mukaan olla tukehtumatta pitsanpalaan naurultani.
Mitäpäs siinä sitten muuta, kuin vaunusta poistuessa pieni huikkaus tiskin takana häärineelle tädille, että tuolla olisi vähän siivottavaa :D
Päivä siinä alkoi pikkuhiljaa kirkastua, auringonnousuakin saatiin ihailla vastakkaisen seinän ikkunasta käsin. Maisemien kuvailu ei kuitenkaan jostain syystä hirveän kehuttavasti onnistunut :D
Junanhan piti olla päämäärässään jo puoli seitsemän aikaan, mutta reilusti yli seitsemänhän se kello ehti ennen kuin saavuttiin perille. Onneksi nyt ei ollut sen suurempi kiire.
Löydettiin pian taksitolppa, ja oli kyllä hassua että jo ensimmäinen luultavasti paikallinen ihminen jonka kanssa puhuttiin, taksikuski siis, puhui niin vahvasti murtaen :D Hauskan kuuloista.
Ellun kämpälle vienyt matka ei kestänyt kauaakaan, siellä sitten pientä laukkujen kevennystä, ja aika pian jo lähdettiin uudestaan liikenteeseen huolimatta äitin kehotuksista jäädä nukkumaan muutamaksi tunniksi. Bussipysäkki löytyi jonkun ajan kuluttua, ja parinkin eri auton kyydissä päädyttiin melko pian perille Limingantulliin.
Itse keikkapaikkakin löytyi siinä puoli kymmenen aikoihin, ja täytyy sanoa että oli kyllä epäilyttävä alue. Mitä lie raksatyömaata, korjaamoja ja muita hienouksia siitä sitten löytyikin vierestä... Teatrian sisäänkäynti myös hieman epäilytti, mutta aluetta kiertäessä ei löydetty kuitenkaan senkään parempaa, joten leiri vaan pystyyn.
Aina välillä tuli jotenkin ihme fiilis että miten tänne ei oikeasti tule näköjään ketään muita jonottajia, mutta nekin ajatukset kääntyivät pikemminkin suuntaan "olisi sittenkin pitänyt jäädä vielä kämpille nukkumaan" kuin "nyt on kyllä jokin pielessä". Muutaman tunnin päästä jono kasvoi kahdella ihmisellä, ja siitä ehti sitten kulua vähän aikaa siihen, kun pihassa kävi mies, joka huusi: "Te ootte väärällä ovella jonottamassa. Joojoo, oikea sisäänkäynti on toisella puolella rakennusta". Ahaa, selvisi sitten tämäkin epäilyttävyys, ajattelin. Seuraavaksi ajattelin, että voi paska.
Lähdettiin sitten pikapikaa miehen neuvomaan suuntaan, ja myös juuri - sinne - helvetin - raksa-alueellehan meidän olisi Ninan kanssa näköjään pitänyt mennä aamulla vähemmän epäilyttävän näköistä sisäänkäyntiä etsimään. Vaikka syyttävä sormi ei voinutkaan osoittaa minkään muun kuin omien tyhmyyksiemme suuntaan, oli kyllä aika vaikea ajatella että tuonkin rakennustyömaan takana olisi vielä ollut jotain, varsinkin, kun siinä mistä sinne käännyttiin, oli sellainen aita siinä edessä.
Oikean oven edessä olikin sitten sellaiset reilut parikymmentä ihmistä. Käytiin jonon etupäässä moikkaamassa Alessiaa ja Lauraa, jo voi helvetti miten sen meidän tilanteen selittäminen hävetti, vitutuksesta puhumattakaan... "Moi. Jonotettiin tossa viis tuntia väärän oven edessä."
Ei kestänyt enää kauaa siihen, että aloin - ihan kunnolla, niiden kaikkien ihmisten edessä - itkeä. Kovin usein ei kyllä tule julkisilla paikoilla sitäkään tehtyä, mutta minkäs nyt oikeasti teit. Siinä vaiheessa valvottuja tunteja oli kertynyt jo ihan pirusti, joten lienee niilläkin ollut vaikutuksensa.
Eipä siinä sitten auttanut muuta kuin jäädä siihen jonon hännille istumaan, ja äitillekin tuli uutta tilanneraporttia sitten soiteltua... Oli jotenkin sellainen fiilis että onko tässä nyt millään mitään väliä, ja lopusta jonotuksesta ei ylläripylläri ole esim. kuvia (aiemmasta oli muutama, mutta niitä nyt ei pysty häpeän vuoksi melkeinpä katsomaankaan :'D). Olisihan se tietysti ollut omanlaisensa muisto ikuistaa hetkiä tyyliin "...ja tässä Sanni makaa istuma-alustan päällä ja itkee...", mutta no öh.
Sain sitten jossain vaiheessa vielä syötyäkin ja jopa meikattua, ja täytyy sanoa, että jos käytät meikkiä ja lähdet jonottamaan keikalle, suosittelen meikkaamaan jo ennen sitä (ellet ole tosi hardcore Nightwish-fani. Kaksi päivää samat meikit naamassa, ihanaa).
Ihmiset alkoivat jo aika pian muodostaa enemmän jonon näköistä jonoa, ja seitsemän jälkeen mekin saatiin vietyä tavarat erään ystävällisen ihmisen autoon. Loppuajan seisoskeltiin jonossa Annan, Roosan ja parin muun kanssa, ja siinä vaiheessa fiilis alkoi olla taas ihan ok. Oli tietysti myös mukavaa, että kaksi aiemmin mainittua päästivät meidät eteensä, koska olivat tulleet paikalle vasta kahdentoista jälkeen. :)
Kun ovet viimein avattiin, oli kyllä sellainen tungos että huhhuh... Laukkuakaan ei sitten edes tutkittu (saati että olisi käytetty siihen niin pirusti aikaa kuin vaikka viimeksi Pakkahuoneella), joten suoraan vaan juoksemaan lipun tarkistuksen jälkeen. Matka ei ollut erityisen pitkä, mutta kovin pitkälle eteensä näkeminen oli aika vähäisten valojen vuoksi vähän vaikeaa. Lähempänä huomasin että joo, aika lailla on jo väkeä eturivissä, ja heti sen jälkeen, että mitä, tuossa keskellähän on pieni aukko! Suunta siis sinne, ja kohta saliin juossut Ninakin löysi kyseiselle paikalle.
Oltiin siinä ensin että noniin hyvä, kumpikin mahtui tähän... Ja vasta pienen hetken päästä että helvetti, ME PÄÄSTIIN ETURIVIIN kaikesta, sanotaanko nyt vaikka että paskasta huolimatta! Ehkä joku epätodellisin fiilis pitkään, pitkään aikaan. Alessia ja toinen italialainen tyttö olivat heti siinä vasemmalla vieressä, ja edellä mainittu oli oikeasti niin suloinen kertoessaan miten sitä oli harmittanut meidän puolesta aiemmin ja miten iloinen se meidän puolesta nyt oli. :)
Se pieni väli joka pelasti meidät oli siinä luultavasti siksi, että juuri sen kohdan edessä sijaitsi yksi niistä sellaisista pyrojutuista, joten tietysti ekana aitaan kiinni tulleet ihmiset eivät olleet halunnut juuri sitä eteensä. Laite nyt ei ainakaan meitä häirinnyt yhtään, ja onni onnettomuudessammehan oli juuri se että kyseinen värkki oli siinä :D
Iloinen "tässä sitä kuitenkin ollaan!" -fiilistelykuva :)
Vajaa tunti ennen Tarotin aloittamista kului tosiaan enemmän kuin iloisissa merkeissä, eikä se iloisuus varsinaisesti herrojen tullessa lavalle myöskään vähentynyt. Oli tosi hienoa nähdä Marco pitkästä aikaa :D Mitään Nightwishiä siinä huomannu ikävöiväni, en...
Kaikesta huolimatta sain jossain vaiheessa huomata, että kylläpäs muuten väsyttää... Ajatukset ei ihan pysyneet siinä hetkessä, ja janokin tietysti oli.
Mun käsitykseni mukaan Tarot soitti suunnilleen tunnin ajan, ja sen jälkeen sain kuulla ettei väsymykseni ollut todellakaan ainoa laatuaan :'D Kummallakin siinä vaiheessa reilusti yli 30 valvottua tuntia takana, mulla muistaakseni 38...
Jossain vaiheessa järkkärit alkoivat jakaa sitä vettäkin yleisölle (joku oli kuulemma ollut jo pyörtyä), joten janollekin sai sanoi hei hei (ja lakata vilkuilemasta vasemmalla seinustalla ollutta Lapin Kulta -mainosta kaipaavasti :'D).
Ai niin, piti tuossa mainita, että Teatria on paljon isompi paikka kuin olisin aatellut, se lavakin oli melkeinpä kuin jostain jäähallista. Ei siis ollenkaan hassumpaa tuollaisen DVD:n kuvausta varten.
Mutta mutta, Sonataa edeltänyt aika kului sekin nopeasti (kameramiesten mennessä joka välissä siitä edestä yleisöä kuvaten :'D Ei hitto...), ja pian pyörähti sitten introkin käyntiin.
Hieno hetki kun tuota savua lähti pikkuhiljaa tulemaan.
Eipä aikaakaan kuin bändiläisetkin saapuivat lavalle yksitellen... Flag in the Groundilla taas liikenteeseen, ja vaikka nämä kaksi sanaa ovatkin muodostumassa melkeinpä kliseeksi keikkakirjoituksissani, täytyy silti sanoa että sitä fiilistä! Viime keikasta ei ollut pitkäkään aika, mutta ajatukset olivat kyllä kaukana joistain "hohhoijaa, tätä samaa..." -mietteistä.
Keikallahan tosiaan nähtiin pyroja, ja tuosta näkyypi että ainakaan Last Amazing Graysin aikana niissä ei säästelty:
Hienolta näytti, ja ihan tulee kylmät väreet kun tuota nyt katsoo.
Setistä sen verran, että kaikki samat biisithän siellä kuultiin kuin Pakkiksellakin. Eipä se kuitenkaan sen suuremmin haitannut, ja luvassa oli vieläpä paljon muuta... In Black and Whiten jälkeen herrat poistuivat lavalta...
...ja palatessaan sytyttivät leirinuotion. Sen äärellä saatiin kuulla hienot, akustiset versiot Mary-Lousta, Shysta ja Letter to Danasta :)
Kauniin tunnelmoinnin jälkeen vuorossa oli Caleb, ja vielä ennen viimeistä biisiä myös Tallulah :'D Mutta ei se mitään, kyllä mä siitä pidän.
Don't Say a Wordin aikana oli taas ihan pakko vähän moshailla, ja kun yhdessä kohtaa sain pääni taas suoraksi näin että kamerahan se siinä edessä :'D Varmasti ennennäkemättömän hienoa matskua saivat...
Mutta, kaikki keikathan ne joskus tulevat loppuunsa, ja niin kävi sitten tämänkin suhteen. Tuli oikeasti hieman naurettua kun siinä loppupuolella Tony sanoi yleisöä kiitellessään Teatriaa vahingossa Tavastiaksi :'DD Tajusi kuitenkin mokansa saman tien ja selitti sitten miten hyvä juttu on että tallennettua tavaraa pystyy vielä editoimaan... Huusin sille että "Ei se mitään!" :)
Taas lensi tavaraa yleisöön, mutta tällä kertaa en saanut mitään pyydystettyä paitanikaan sisään :'D
Tony :'DD
Keikan loputtua mm. pyörittiin hetki alueella erinäisille ihmisille jutellen ja hyvästeltiin Alessia, ja pian lähdettiin ulos saamaan tavarat siitä autosta takaisin. Tämän jälkeen vain taksijonoon, ja jonkun ajan kuluttua päästiin kyytiin Annan ja Roosan kera.
Kämpille siinä puoli kolmen maissa päästyämme mun oli pakko ottaa itsestäni kuva ajatuksella "tältä näyttää yli 42 tuntia valveilla ollut tyttö" :D
Ja kuten kuvastakin on ehkä nähtävissä, onnistuttiin Ninan kanssa kumpikin polttamaan naamojamme auringossa ensimmäisen jonotusrupeaman aikana. Kieltämättä aika jännä ajatus, että kävinpä tuossa pohjoisemmassa paikassa kuin olen koskaan maapallolla käynyt, ja paloin siellä sitten auringossa... Tässä vaiheessa jo huomaa, miten tää on alkanut pikkuhiljaa muuttua rusketukseksi :'D
Mutta joo. Kämpille päästyämme nälkä oli melkoinen, ja kävin sitten ryöväämässä Ellun jääkaapista porkkanan ja jugurtin edes jonkinlaiseksi mahantäytteeksi. Nukkumaan päästiin siinä kolmen maissa, ja voin kertoa että uni tuli kyllä pian.
Herätys koittikin jo vähän ennen kahdeksaa, ja eipä aikaakaan kun piti sanoa Ninallekin heipat. Oma junani lähti vasta 10.50, joten sain jäädä vielä hetkeksi nukkumaan (eikä sitä Ellun veljen Tuomas Veturi -DVD:tä sitten tullut lopulta aamullakaan katsotuksi) :D
Asemalle taksin kyydillä hankkiuduttuani koin iloisen yllätyksen ja törmäsin siellä Alessiaan. Hän kertoi saaneensa keikalla kaksi settilistaa, ja halusi antaa toisen niistä mulle :) Tältä näyttää:
Alessia tuli samalla junalla Tampereelle, joten arvatenkin matka oli oikein mukava kun ei tarvinnut yksin istuksia (ei sillä ettenkö siitäkin pitäisi). Erään pöydän äärellä oleville paikoille ei tullut matkan aikana ketään, joten saatiin viettää siinä koko aika. Tällä kertaa sain koittaa nukkua tosiaan jopa kahden penkin leveydellä, mutta vaikka Pendolinon kyyti olikin huomattavasti hiljaisempaa ja tasaisemmpaa kuin pikajunan, eipä siitä siltikään mitään tullut :D Suuri osa ajasta menikin sitten vain jutellen, ja oli kyllä mukava käytellä englantia. Esim. politiikasta puhuessa (vinkki: älä mainitse Alessialle Silvio Berlusconin nimeä...) meikäläisen sanasto oli tosin vähän loppua kesken, mutta eipä se mitään :'D
Juna saapui Treelle siinä neljän aikaan, joten sitten vain seuran hyvästely (lupasi tulla Suomeen taas Sonatan ensi kiertueella :>) ja kohtahan se äitikin oli aseman pihassa odottamassa autoineen.
Nyt on sitten tämäkin reissu takana, ja voi todellakin puhua tunteiden menneen sen aikana melkoista vuoristorataa :'D Draamaa ei muasta puuttunut, mutta eipä sen väliä, kun loppu oli kaikesta huolimatta onnellinen ja matka kokonaisuudessaan melkoinen kokemus.
DVD:tä vain odotellessa! :)
Otsikko ei välttämättä kauhean useille aukea, mutta kuvastakoon se nyt vaikka allekirjoittaneen iloisensekavia fiiliksiä :'D Aiheena siis Sonatan keikka.
Saavuin Pakkikselle tällä kertaa jo vähän yhdentoista jälkeen, ja sain sitten todeta että oho, valmiiksi paikalla ollut jono koostuu tasan yhdestä ihmisestä. :D Ja kun avasin suuni ihmetelläkseni tätä asiaa iloisesti, sain heti kuulla että "I'm sorry but I can't understand your language!" :'D
Selvisi siis että kyseessä oli Alessia-niminen, Italiasta ainoastaan näitä keikkoja varten (aikoo käydä neljällä niistä) Suomeen yksin matkustanut tyttö, ja meikäläinen oli että no vau. Tuli kyllä taas ylpeä olo olla suomalainen, kun meidän bändeistä tykätään muuallakin noinkin paljon : D
Ninakin siinä sitten tuli kohta paikalle, ja jonkun ajan kuluttua myös Lauraksi myöhemmin esittäytynyt henkilö. :)
Yhdessä vaiheessa saimme osamme myös jonkin sortin uskontovalistuksesta, kun eräs oikein sympaattinen rouva, vissiinkin Tampereen helluntaiseurakunnan jäsen, kävi antamassa meille pienet "Jeesus haluaa pelastaa sinut!" -esitteet... Eihän siinä tietenkään mitään pahaa, mutta meinas kyllä alkaa naurattaan parissakin vaiheessa sen ei-niin-lyhyttä selostusta aiheeseen liittyen :'D Mutta mikäpäs siinä.
Tavallisesti en ole muuten mikään maailman pahin vilukissa, mutta kyllä tuolla istuessa aika äkkiä kylmä tuli. Vilttejä kuitenkin riitti hyvin joten selvittiinhän siitä sitten jotenkuten, ja saattoi olla tyytyväinen jo siitäkin ettei koko vajaan 8 h jonotuksen aikana satanut yhtään.
Iloisia hulluja.
Ja kun nyt tuohon jonotuksen pituuteen päästiin... Niin tuli siinä istua kökötellessä huomattua että kyllä vähempikin tuntimäärä olisi riittänyt :'D Meidän neljän jälkeen paikalle ilmaantui lisää jonottajia varmaan joskus lähempänä kahta, ja sen jälkeen meni varmaan jonnekin viiteen asti ennen kuin jono taas kasvoi ollenkaan.
Mikäpäs siinä kuitenkaan istuessa, kun seurassakaan ei varsinaisesti vikaa ollut :D
Joidenkin tuntien kuluttua pihaan ajoi bussi Sonata Arctica -teksti tuulilasinsa kulmassa, ja Alessian innostuneisuus oli oikeasti jotain niin piristävää katsottavaa :'D Puhumattakaan siitä kun herra muusikoitakin alkoi näkyillä pihalla aina vähän kerrallaan... No joo, oli se kyllä aika "iih" -hetki itse kullekin kun Henkka vaan heilutti meille :'D Ja isäs oli fanityttö kun sua teki, eiku...
Jonotuksesta tuskin taas sen enempiä. Viimeinen kymmenminuuttinen ennen seitsemää (tai tarkemmin ottaen viimeinen vartti ennen viittä yli seitsemää) tuntui ihan älyttömän pitkältä, ja kyllä siinä jostain syystä siltikin sitä ovien avausta ja sen jälkeisiä hetkiä jännitti, vaikka porukkamme jonossa ensimmäisinä olikin.
Mulla ja Ninalla suunnitelmaan kuului mennä tälläkin kerralla ns. aikuisten puolelle, mutta kun ovien avauksen ja lippujen tarkistuksen jälkeen näinkin että jaaha, tuonne lasten puolen aitaa kohti tuo sitten näköjään lähtikin juoksemaan, niin päätin sitten vain seurata perässä :'D
Eturiviin pääsy nyt ei varsinaisesti mikään yllätys ollut, mutta niin kuin vasemmalle puolelleni aitaan kiinni tullut tyttökin sanoi, meillä oli ainakin hyvin ansaitut paikat.
Laura ja Alessia vaihtoivat lopulta (ihan vaan keskellä menevän, hehe) aidan toiselle puolelle, mutta päästiin kaikki siltikin kivasti vierekkäin.
Soiton alkamista odotellessa keskustelua käytiin mm. Salkkareiden juonenkäänteistä ja joo... :-D Vasemmalta puolelta tuli myös kuultua mm. Nightwishiin liittyvää juttua, joka sai kyllä sellaisen aww- ja melkeinpä fanityttökiljuntareaktion aikaan että huhhuh. "Eikä... Joulukortti!" :'D
Voi siis arvailla, että lämppäri-Stargazeryn aloittamista edeltänyt aika kului varsin sutjakkaasti. Itsehän en ollut kuullut koko bändistä aiemmin nimeäkään, mutta ihmekös tuo, kun herrat kertoivat debyyttialbuminsa ilmestyneen juuri sinä samaisena päivänä. Musiikki oli sellaista "kyllähän tätä nyt kuuntelee"-tavaraa, muttei kuitenkaan sen suuremmin iskenyt. Kiipparistia kesti kuitenkin ihan hyvin katsella, joten mikäpäs siinä sitten : D Toivottavasti en kuulosta miltään naispuoliselta sovinistilta.
Sonatan odottelukaan ei tuntunut kestävän erityisen kauaa, ja tällä kertaa terveenä liikenteessä ollessa oli ihan mukava tietää olevansa noin muutenkin suht täysissä ruumiin ja mielen voimissa :'D Alaselkäkin muistutti olemassaolostaan kipuilemalla huomattavasti vähemmän kuin viime kerroilla.
Pianhan se intro sitten lähti käyntiin, ja ne uudet valojutut niissä kaapeissa (termistö hallussa...) olivat aika kivat. Kuvankin olisi tietysti voinut ottaa, mutta ne hetket tuli käytettyä lähinnä taputtamiseen ja kiljumiseen...
Sedät saapuivat lavalle, Flag in the Groundilla aloitettiin, ja ää, ihan mahtava fiilis! Sonataa oli tullut kuunneltua viime aikoina aika vähän, mutta muisti kyllä äkkiä kuinka hiton paljon mä koko bändistä ja tuostakin biisistä tykkäänkään.
Seuraavaksi vuorossa The Last Amazing Grays ja sitten Juliet (<3!), ja siitä lähtien sain jo vähän kuviakin otetuksi:
Bassonsoitto on vakava asia :D
Bonkasta sain vaan huonoja kuvia :(
...Mutta Ellusta aika hyviä!
Tommyakin näkyi välillä :D
Ensimmäisen kolmen biisin aikana kävi kyllä mielessä että jaaha, taitaa olla taas hyvinkin tutunlainen setti, mutta eipä aikaakaan kun saatiin kuulla yllätys nimeltä Blank File :D Myöhemmin mieluisia yllätyksiä seurasi lisääkin, Victoria's Secretin ja encoressa Calebin muodossa, ja arvatkaa vaan oliko mahtavaa kuulla nuokin. Erityisesti ensin mainittu oli jotain niin hienoa. Juutuupista löytyi tällainen:
Muita kohokohtia setistä olivat ainakin The Misery, Fullmoon (en kyllästy tähän varmaan ikinä!) ja aina niin hiton hyvä Don't Say a Word.
Vaikka olihan siellä mukana pari biisiä jotka olisin mieluusti vaihtanut joihinkin toisiin, ainut mitä jäin tälläkään kertaa kaipaamaan yhtään oli White Pearl, Black Oceans... Mutta ehkä vielä joskus :)
Tonyn jutut olivat taas jotain ihan hiton hajottavaa, mm. Victoria's Secretiä spiikatessa... Naurettua tuli kyllä sillekin, kun Eliaksen keikan lopulla heittämä plektra lensi suoraan meikäläisen, sanotaanko nyt ihan suoraan ja karusti, tissien väliin :'DD Tiedä sitten oliko tarkkaankin sihdattu, mutta kiitos vain! Hältä saatu pleku oli mulle jo toinen laatuaan.
Outron aikana Tony vähän infosi, että bändi on aikeissa painua studioon syksyllä ja että uutta levyä on tulossa jossain vaiheessa ensi vuotta. Jee!
: DDDDD
Keikan loputtua (meikäläinen plekua ja Nina saamaansa settilistaa noin mm. hypettäen :D) lähdettiin valuilemaan ulos päin ja käytiin hakemassa mm. takit autolta, ja pian törmättiin taas loppuun seurueeseen.
Mentiin tuttuun paikkaan odottelemaan bändiläisiä, ja kovin kylmäkään ei onneksi ainakaan tuntunut olevan. En nyt muista ihan mihin aikaan, mutta kuitenkin suht pian Elias tuli rakennuksesta ulos, ja nimmarin (ois taas voinut muistaa ottaa vaikka jonkun ihan levynkin nimmaroitavaksi, mutta ei...) kävin pyytämässä, ja Ninan kanssa päästiin hänen kanssaan yhteiskuvaankin (jonka Alessia lähettää toivottavasti pian :>). Seuraavaksi ulos tuli Bonkka, ja hänen kanssaan meikäläisen kameralla otettu kuva oli mun osaltani taas jotain niin hämärää ::D Saapahan ainakin pienet naurut sitä katsoessa, joten ei sinänsä huono muisto kuitenkaan.
Tässä Alessian ottama kuva, katse on kummallakin Ninan pitelemää kameraa kohti mutta eipä se mitään:
Tonyn kanssa otetut kuvat onnistuivatkin jo vähän paremmin:
:)
En kyllä ymmärrä miksi sen normaalin juttelun ja muun noiden kuvien ja nimmareiden pyytämisen lisäksi täytyy olla aina niin hiton vaikeaa :'D Ei tullut Tonyllekaan hänen äänensä tai vaikka edes keikankaan kehumisesta mittään, ei. Ujous osaa olla perseestä, mutta ehkä mä selviän.
Tommy ja Markokin siinä vielä pyörähtivät, mutta heitä en ehtinyt häiritsemään. Ehkä vielä joskus!
Setien painuttua autoon olikin seuran hyvästelyn aika, ja pian minäkin pääsin kotimatkalle. Huomasi kyllä täysin tyhjässä risteyksessä vaan kivasti punaisia päin ajettuaan, että ajatukset saattaa olla jokseenkin jossain muualla :'D Kotiin kuitenkin selvittiin "jo" siinä puoli yhden maissa oikein ehjänä ja onnellisena.
Tän raportin kirjoittamisessa kesti nyt parikin päivää mm. siksi, että koneella istuessa hyvin paljon aikaa meni eräänlaiseen suunnitteluun...
Tarkoituksena oli käydä näistä kaikista Sonata-keikoista ihan vain tällä yhdellä, mutta mieli todellakin muuttui, kun tuo DVD-kuvauskeikka alkoi myös houkutella ihan liikaa. Kävi niin ettei seurakaan sitten malttanut jäädä matkasta pois, joten fuck you koulu, täältä tullaan Oulu! :D Ensi perjantaita odotellessa.
Tympii etten ole ehtinyt julkaista täällä tekstiä taas vähään aikaan, mutta no, tässä sitä nyt ollaan!
Kaikkea kokeisiinlukemista parempaa sitä aina keksiikin, osa 405: "Vois testata tekoripsiä"
Viime keskiviikkona tosiaan alkoi taas pitkä ja iloinen tapahtuma jota koeviikoksikin kutsutaan, ja tähän mennessä läpi omasta osuudestani on kahlattu 4/5. Enkulla aloitettiin, ja meni kai ihan ookoosti, mitä nyt niitä sanoja olisi taas kerran voinut osata vähän paremminkin.
Matikka nyt ei voi yleisellä asteikolla hyvin mennäkään, mutta kun kokeen palautettuani sain katsoa paperista oikeat vastaukset, niin näin että kyllä noilla mun viidestä tehtävästä puolellatoista oikein laskemallani + parilla kasaan saadulla bonuspisteellä siitä ainakin läpi päästiin. Tavoite siis saavutettu, oli pieni helpotus :D Enää yksi kurssi sitä ainetta jäljellä, ja siitäkään ei oikeastaan ole mikään elämän ja kuoleman kysymys päästä edes läpi.
Matikan jälkeen vuorossa oli terveystieto, ja koska siihen asti olin koittanut keskittyä lähinnä matikkaan, aika fantasiallahan se koe sitten tuli vedettyä. Aikakin loppui kesken (2 h vaan aikaa D:), joten yhdellekin esseelle jäi aikaa hädin tuskin varttia. (Y) Lopulta ihan hyvä etten ehtinyt sitäkään raapustella mitenkään sivukaupalla, sillä kokeen jälkeen sain kuulla väsyneiden aivojeni sekoittaneen "seksuaaliset lieveilmiöt" eri seksuaalivähemmistöihin, joista sitten olin kertoillut. x_______x No, eipähän ainakaan voi paljoa pisteitä lähteä kun niitä ei ollut valmiiksikaan, heh.
Pienistä facepalmeista huolimatta olin kuitenkin iloinen saatuani viikon viimeisen kokeen + rästiin jääneen kuntotestin tehtyä, mutta eipä sitäkään ehtinyt kauaa kestää. Velikultani oli päättänyt pitää meillä bileet ja koko muun väenhän siis tuli painua tiehensä. Mulla oli ensin suunnitelmissa pysytellä kotona omassa huoneessani (niin paljon kuin se Konstaa ärsyttikin), mutta lopulta aloin miettiä että kannattaako oikeasti sittenkään jäädä paikan päälle... Eli iskän kaverin (tällä hetkellä Afrikan-matkan vuoksi tyhjillään olevaan) yksiöön mäkin sitten vanhempien kanssa ahtauduin. Olihan siellä sentään TV, ja sen edessä mä melkeinpä koko illan sitten koomasinkin. Hyvä vaan että iski hitonmoinen väsymys päälle, muutoin ois voinut tulla aika melkoisen pitkäksi :'D
Nyt mulla on ainakin Konstan lupaus (pitävyydestä voi tietenkin esittää omat epäilyksensä...) siitä, että jos mä vain suinkin aion järkätä jotain vastaavaa niin hän suostuu poistumaan kotoa. Että tervetuloa meille vain bileisiin :'D
Lauantaina palattiin kotiin siinä puolenpäivän aikoihin, ja vastassa olivat mm. hitonmoinen, luultavasti miesten tuoksuista ja deodoranteista peräisin oleva hajupilvi sekä jollain mystisellä tavalla hajonneeksi osoittautunut hella... Muutoin kämppä olikin yllättävän siistinä ja ehjänä, mutta kauhean iloisia eivät noi vanhemmat jaksaneet olla : D Täytyy sanoa että en mäkään kyllä hirveästi tykännyt löytää omasta kamerastani juhlakansasta omassa, ei-niin-siistissä huoneessani otettuja kuvia... No joo, kuulostaa varmaan kauheelta, mutta mun (hieman sekainen!!) huoneeni, mun kamerani, mun yksityisyyteni hemmetti :'D
Eipä siinä kovin kauaa ehtinyt kotonakaan pyöriä, kun piti lähteä äitin kanssa mummulaa kohti parinkin siinä vieressä asuvan serkun syntymäpäiviä varten. Matkalla poikkesin Elossa ostamassa The Soundsin uusimman, ja ei kun soittimeen.
Tuli kyllä huomattua että siinä missä edellinen oli aavistuksen rokimpi tapaus, tämä meni (ainakin omasta mielestäni) vähän tanssittavampaan suuntaan. The No No Song sekä nimibiisi kolahtivat heti kovastikin, ja kivalta ja etenkin jollain tapaa tarttuvaltahan tuo levy tuossa taustalla soidessa kuulostaa, mutta varsinaisia suosikkeja ei tähän asti noita kahta aiemmin mainittua enempää ole löytynytkään. Crossing the Rubiconinkin kanssa kuitenkin kävi niin että monet biisit aukesivat vasta monien kuunteluiden jälkeen, joten ehkä niin on tämänkin suhteen :)
Oli miten oli, ajatus tuolla hyllyssä olevasta Provinssirockin lipusta tekee kyllä edelleen iloiseksi!
Poimittiin vielä ennen perille saapumista Liisa kyytiin eräältä, jossain päin Satakuntaa sijaitsevalta huoltoasemalta, ja oli kyllä kiva nähä sitäkin ihmistä taas ja suunnitella kivoja juttuja ensi kesälle. :>
Kissaystävä tuli Liisaa katsomaan :3
Pihalla pyöriville kissoille awwittelun lisäksi mummulassa oli taas tunnetusti tosi paljon tekemistä, joten jossain vaiheessa lähdettiin vähän ajelemaan ja fiilistelemään Honkajoen metropolin lauantai-iltaista sykettä... aka harmaankostean ilman vuoksi tavallistakin synkeämmän pikkukylän keskustan synkeyttä, jossa välillä joku satunnainen henkilö vaeltaa.
No, ainakin päästiin syömään!
"Siiellä panini jo kivasti paistuu, raasvassa paistuu panini Sannille niin..."
Sunnuntaina käytiin tosiaan vielä niillä synttärikahveilla (pirun hyvää kakkua! <3), ja eipä siitä mitään ihmeellisempää. Jännä että toinenkin synttärisankareista on olevinaan jo 6v, vastahan siitä on hetki kun mäkin lukea sönkötin jotain kohtaa Raamatusta pojan ristiäisissä :'D
Ja siis tässä päivän ASUKUVAH!!1<345
Lähdettiin melko pian kotiin, ja täällä sain taas hieman saksaa luettua, vaikka lähinnä uuden Soundin lukemiseksi ja Idolsin katseluksi se lopulta menikin :D Ja sen mukaisesti meni sitten koekin tuossa tänään, mutta ehkä niitä on huonompiakin numeroita saatu.
Kokeista enää huominen äikkä jäljellä, ja sitä ennen nyt tuskin on ihan hirveästi tehtävissä (kirjakin saadaan kuulemma ottaa kokeeseen mukaan).
Vapaan koodin koepäivä ei olisi voinut sattua paremmalle päivälle kuin keskiviikolle, koska juuri silloin on tiedossa Sonata Arctican keikka Pakkahuoneella. Taas sitä mennään... :D Pistää kyllä jo kovasti odottamaan, toivottavasti tulisi jotain kivaa yllätystä setin suhteen. : )
...Ja toivottavasti sää on keskiviikkona jotakin muuta kuin mm. tänään (ajatus sateessa jonottamisesta on vähän turn-off):
